Taloyhtiöön sopivan sähköauton latausaseman valinta lähtee liikkeelle kolmesta asiasta: taloyhtiön sähkökapasiteetista, asukkaiden todellisesta lataustarpeesta ja siitä, miten lataussähkön kulutus mitataan ja laskutetaan. Oikea ratkaisu on aina taloyhtiökohtainen, sillä kerrostalon ja rivitalon lähtökohdat poikkeavat toisistaan merkittävästi. Alla käymme läpi tärkeimmät kysymykset, joihin jokaisen taloyhtiön kannattaa löytää vastaus ennen hankintapäätöstä.
Kuka vastaa taloyhtiön latausaseman hankinnasta ja päätöksenteosta?
Taloyhtiön latausaseman hankinnasta vastaa taloyhtiön hallitus, ja lopullinen päätös tehdään yhtiökokouksessa. Latausinfrastruktuuri on taloyhtiön yhteinen investointi, joten se edellyttää enemmistöpäätöstä tai joissakin tapauksissa määräenemmistöä riippuen siitä, miten hanke rahoitetaan ja miten se vaikuttaa kiinteistön rakenteisiin.
Käytännössä prosessi etenee niin, että yksittäinen osakas tai useampi asukas tekee aloitteen hallitukselle. Hallitus tilaa tarvittaessa sähkösuunnittelijan tai urakoitsijan tekemään kartoituksen taloyhtiön sähköverkon kapasiteetista ja sopivimmista latausratkaisuista. Tämän pohjalta hallitus valmistelee esityksen yhtiökokoukselle.
On tärkeää huomata, että yksittäinen osakas ei voi asentaa latausasemaa omavaltaisesti taloyhtiön yhteisiin tiloihin, kuten parkkihalliin tai pihalle. Mikäli osakas haluaa oman latauspisteen, hänen on haettava siihen taloyhtiön lupa. Taloyhtiöllä on velvollisuus suhtautua tähän pyyntöön rakentavasti, mutta se voi asettaa ehtoja asennukselle.
Mitä lataustekniikoita taloyhtiöön on saatavilla?
Taloyhtiöön soveltuvat pääasiassa kaksi lataustekniikkaa: yksivaiheinen AC-lataus (enintään 7,4 kW) ja kolmivaiheinen AC-lataus (enintään 22 kW). Näistä kolmivaiheinen on yleisin valinta taloyhtiöihin, koska se lataa auton huomattavasti nopeammin ja sopii useimpien sähköautojen latausjärjestelmiin.
AC-lataus taloyhtiön perusratkaisuna
Kolmivaiheinen 11 kW tai 22 kW latausasema on taloyhtiöihin käytännöllisin vaihtoehto. Se sopii yön yli lataamiseen, joka on tavallisin käyttötapa asuinkiinteistöissä. Suurin osa nykyisistä sähköautoista tukee 11 kW:n kolmivaihelatausta, ja monet hyväksyvät myös 22 kW:n tehon.
Älylataus ja kuormanhallinta
Älylatausasemat ovat taloyhtiöissä selvästi suositeltavampi vaihtoehto kuin perinteiset kiinteätehoiset pisteet. Älylatausasema kommunikoi verkon kanssa ja jakaa käytettävissä olevan sähkötehon tasaisesti useamman auton kesken. Tämä kuormanhallinta estää tilanteen, jossa useat autot latautuvat samanaikaisesti täydellä teholla ja ylikuormittavat taloyhtiön sähköliittymän.
DC-pikalataus ei käytännössä sovellu taloyhtiöihin, sillä se vaatii erillisen suuritehoisen liittymän ja on investointina moninkertainen verrattuna AC-ratkaisuihin. DC-lataus on tarkoitettu julkisiin latauspisteisiin ja palveluasemille.
Miten taloyhtiön sähkökapasiteetti vaikuttaa latausaseman valintaan?
Taloyhtiön olemassa oleva sähköliittymä ja pääkeskuksen kapasiteetti määrittävät suoraan sen, kuinka monta latausasemaa voidaan asentaa ja millä teholla ne voivat toimia. Jos sähköliittymä on mitoitettu vain kiinteistön normaalikäyttöön, latausasemat voivat edellyttää liittymän korottamista, mikä on merkittävä lisäkustannus.
Ennen hankintapäätöstä sähköurakoitsija tai suunnittelija tekee taloyhtiön sähköverkolle kapasiteettiselvityksen. Selvityksessä arvioidaan, paljonko tehoreserviä kiinteistössä on jäljellä ja kuinka monta latausasemaa nykyinen liittymä kestää ilman muutoksia. Älykkäällä kuormanhallintalaitteistolla voidaan usein välttää kalliin liittymäkorotuksen tarve, koska järjestelmä rajoittaa latauksen kokonaistehoa automaattisesti.
Käytännön esimerkkinä: jos taloyhtiön pääsulakkeet ovat 3×63 A, kiinteistöllä on käytettävissään noin 43 kW tehoa. Mikäli normaali kulutus vie siitä 20 kW, jää latausasemille noin 23 kW. Kuormanhallinnan avulla tämä teho voidaan jakaa useammalle latauspisteelle dynaamisesti.
Paljonko latausaseman asentaminen taloyhtiöön maksaa?
Yhden latausaseman asentaminen taloyhtiöön maksaa tyypillisesti 1 500 ja 5 000 euron välillä, asennustyö ja laite yhteensä. Hinta vaihtelee merkittävästi sen mukaan, kuinka kaukana sähkökeskuksesta parkkipaikka sijaitsee, tarvitaanko kaapelointia ja onko kyseessä parkkihalli vai ulkopaikka.
Kun taloyhtiö rakentaa useammalle asukkaalle latausinfrastruktuurin kerralla, kustannus per piste laskee huomattavasti. Yhteinen kaapelointi, kuormanhallintalaitteisto ja asennustyön yhdistäminen tekevät ryhmähankinnasta selvästi edullisempaa kuin yksittäisten pisteiden asentaminen eri aikoina.
Suurimmat kustannuserät ovat tyypillisesti kaapelointi sähkökeskukselta latauspisteille, mahdollinen liittymäkorotus, kuormanhallintalaitteisto sekä itse latausasemat. Kaapeloinnin osuus voi olla jopa puolet kokonaiskustannuksista, erityisesti vanhoissa kiinteistöissä, joissa kaapelit joudutaan vetämään pitkiä matkoja.
Miten lataussähkön kulutus mitataan ja laskutetaan taloyhtiössä?
Lataussähkön kulutus mitataan jokaisella latausasemalla olevalla mittarilla, ja kulutus laskutetaan suoraan latauksen käyttäjältä. Taloyhtiön ei tarvitse maksaa asukkaiden lataussähköä, kunhan mittaus ja laskutus on järjestetty oikein. Tähän on käytössä kaksi päämallia: taloyhtiön yhteinen liittymä mittarointipalvelulla tai asukaskohtainen oma liittymä.
Yhteinen liittymä ja mittarointipalvelu
Yleisin ratkaisu on, että latausasemat kytketään taloyhtiön yhteiseen sähköliittymään, mutta jokaisen aseman kulutus mitataan erikseen. Mittarointipalvelu tai latausoperaattori kerää kulutustiedot ja lähettää laskun suoraan kullekin asukkaalle. Taloyhtiö ei joudu hallinnoimaan laskutusta itse, mikä tekee tästä mallista hallinnollisesti yksinkertaisen.
Asukaskohtainen oma liittymä
Vaihtoehtoisesti asukas voi hankkia oman sähköliittymän latausasemalle. Tällöin mittaus ja laskutus hoituvat suoraan asukkaan ja sähköyhtiön välillä ilman taloyhtiön välikättä. Tämä malli on selkeä, mutta liittymän rakentamiskustannus on korkeampi ja se edellyttää oman mittaroinnin asentamista.
Mitkä ovat yleisimmät virheet taloyhtiön latausasemahankinnassa?
Yleisin virhe taloyhtiön latausasemahankinnassa on suunnitella ratkaisu vain nykyiselle tarpeelle sen sijaan, että varauduttaisiin tulevaan kasvuun. Kun latausasemia asennetaan aluksi vain muutamalle asukkaalle, kaapelointi ja infrastruktuuri kannattaa silti rakentaa kerralla suuremmaksi, jotta lisäpisteiden asentaminen myöhemmin on edullista.
Muita yleisiä virheitä ovat:
- Kapasiteettiselvityksen laiminlyönti ennen hankintapäätöstä, jolloin latausasemat saattavat ylikuormittaa taloyhtiön sähköverkon
- Älylatauksen puuttuminen, eli kiinteiden yksinkertaisten pisteiden valinta ilman kuormanhallintaa, mikä johtaa kapasiteettiongelmiin heti, kun useampi auto latautuu samanaikaisesti
- Laskutusmallin sopimatta jättäminen etukäteen, jolloin syntyy epäselvyyksiä siitä, kuka maksaa mitäkin
- Toimittajan valinta pelkän hinnan perusteella ilman huomiota takuuseen, huoltopalveluihin ja laitteiston yhteensopivuuteen taloyhtiön järjestelmien kanssa
- Asennuksen tilaaminen ennen yhtiökokouspäätöstä, mikä voi johtaa juridisiin erimielisyyksiin taloyhtiön sisällä
Me UTU:lla olemme toimittaneet sähköautojen latausasemia erilaisiin kohteisiin ja tiedämme, että onnistunut hanke lähtee aina huolellisesta suunnittelusta. Latausinfrastruktuurin rakentaminen kerralla oikein on pitkällä tähtäimellä selvästi edullisempaa kuin paikkailu jälkikäteen.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
- Miten sähköauton latausasema kannattaa kilpailuttaa?
- Mitä vihreä siirtymä tarkoittaa teollisuusyritykselle käytännössä?
- Voiko vanha kennokeskus aiheuttaa turvallisuusriskin?
- Milloin energiavarastoon investoiminen kannattaa yritykselle?
- Voiko energiavaraston ladata tuulivoimalla aurinkopaneelien sijaan?
Tämä sisältö on luotu tekoälyn avulla, ja se voi sisältää virheitä.
