Kennokeskus suunnitellaan datakeskuksen sähkönjakeluun mitoittamalla se kuormituksen, oikosulkuvoimien ja kasvuvarausten mukaan, rakentamalla redundanssi kahden syöttöreitin avulla ja valitsemalla kennotyypit sen mukaan, mitä kukin lähtö palvelee. Lisäksi suunnittelussa varmistetaan turvallisuus ja huollettavuus jo alusta alkaen.
Datakeskuksessa sähkönjakelun keskeytyksetön toiminta on liiketoiminnan perusedellytys, joten kennokeskuksen suunnittelu kannattaa tehdä yhdessä sähkösuunnittelijan, laitetoimittajan ja datakeskuksen operoijan kanssa. Käymme seuraavaksi läpi mitoituksen, redundanssin, kennotyypit, turvallisuuden ja yleisimmät suunnitteluvirheet.
Mitkä tekijät ratkaisevat kennokeskuksen mitoituksen datakeskuksessa?
Kennokeskuksen mitoituksen ratkaisevat datakeskuksen kokonaiskuorma, kuormien kasvuennuste, oikosulkuvirrat ja tarvittava redundanssitaso. Mitoitus tehdään lopullisen laajennetun tehon mukaan, ei vain avajaisvaiheen tarpeen mukaan, koska datakeskukset kasvavat tyypillisesti vaiheittain.
Mitoituksen lähtötietoja ovat ainakin:
- IT-kuorma ja sen kasvu: palvelinsalien tehotiheys nyt ja tulevaisuudessa, erityisesti jos tiloihin on tulossa suuritehoisia laskentakuormia.
- Apukuormat: jäähdytys, UPS-järjestelmät, valaistus, palonsammutus ja kiinteistön muut tekniset järjestelmät.
- Oikosulkuvirta: kiskojen ja laitteiden on kestettävä verkon suurin mahdollinen oikosulkuvirta, ja suojalaitteiden on katkaistava se turvallisesti.
- Kiskoston virtakestoisuus: pääkiskojen nimellisvirta mitoitetaan kuormituksen ja lämpenemisen mukaan.
- Tilavaraukset: kennojen väliin ja keskuksen päähän kannattaa jättää varakennoja ja varatilaa tuleville lähdöille.
Myös ympäristöolosuhteet vaikuttavat. Sähkötilan lämpötila, ilmanvaihto ja kennokeskuksen suojausluokka määräävät, miten paljon lämpökuormaa keskus voi kantaa. Suunnittelussa kannattaa huomioida myös harmoniset yliaallot, sillä palvelinlaitteiden ja UPS-laitteiden kuormitusprofiili poikkeaa perinteisestä kiinteistökuormasta.
Miten redundanssi toteutetaan kennokeskuksen rakenteessa?
Redundanssi toteutetaan kennokeskuksessa kahdentamalla syöttöreitit ja jakamalla keskus kahteen kisko-osaan, joiden välillä on kytkentäkenno. Näin yhden syötön, muuntajan tai kiskoston vikaantuessa toinen reitti voi kantaa kuorman, ja huoltotyöt voidaan tehdä ilman koko laitoksen pysäyttämistä.
Yleisimmät toteutustavat ovat seuraavat:
- N+1: yksi ylimääräinen syöttö- tai muuntajayksikkö varmistaa toiminnan, kun yksi yksikkö poistuu käytöstä.
- 2N: kaksi täysin erillistä ja itsenäistä jakelureittiä, joista kumpikin pystyy kantamaan koko kuorman.
- Kaksoissyöttö ja kytkentäkenno: kaksi tulokennoa ja niiden välinen kytkentä, joka mahdollistaa kuorman siirron syötöltä toiselle.
Redundanssitaso valitaan datakeskuksen käytettävyysvaatimusten mukaan. Mitä korkeampi vaatimus, sitä enemmän investointia tarvitaan, joten tason päättäminen kannattaa tehdä asiakkaan liiketoimintavaatimusten pohjalta. Yhtä tärkeää on varmistaa suojauksen selektiivisyys: vika ei saa laukaista ylempää suojalaitetta tarpeettomasti. Varavoiman, kuten aggregaatin, liitäntä suunnitellaan osaksi kokonaisuutta jo alussa, ja syöttöjen kytkentälogiikka lukitaan niin, ettei virheellinen kytkentä ole mahdollinen.
Millaisia kennotyyppejä datakeskuksen sähkönjakelu tarvitsee?
Datakeskuksen sähkönjakelu tarvitsee tyypillisesti tulokennoja, kytkentäkennoja, lähtökennoja, mittauskennoja ja tarvittaessa kompensointikennoja. Kennotyypit valitaan sen mukaan, mitä kukin keskuksen osa tekee: syöttää, yhdistää, jakaa tai mittaa sähköä.
Käytännössä kennokeskus koostuu seuraavista kokonaisuuksista:
- Tulokennot: vastaanottavat syötön muuntajalta tai verkosta ja sisältävät pääkatkaisijan.
- Kytkentäkennot: yhdistävät kisko-osat toisiinsa ja mahdollistavat redundanssin hyödyntämisen.
- Lähtökennot: jakavat sähkön UPS-järjestelmille, jäähdytyksen kuormille ja muille jakelukeskuksille.
- Mittaus- ja valvontakennot: tuottavat tietoa tehosta, energiankulutuksesta ja sähkön laadusta.
- Kompensointikennot: hallitsevat loistehoa ja tarvittaessa yliaaltoja.
Sähkökeskuksen modulaarisuus on datakeskuksessa merkittävä etu. Kun uusia lähtöjä tarvitaan kasvun myötä, ne voidaan lisätä keskukseen ilman suuria muutostöitä. Teemme itse tämän tyyppisiä ratkaisuja: UTU:n kennokeskus on suunniteltu vaativiin kiinteistökohteisiin, joihin kuuluvat myös datakeskukset, ja se on muunneltava sekä tyyppitestattu. Voimme toimittaa kennokeskuksen osana kokonaisuutta, johon kuuluvat tarvittaessa myös muuntajat ja kompensointilaitteet asennettuina ja koestettuina.
Miten kennokeskuksen turvallisuus ja huollettavuus varmistetaan?
Turvallisuus ja huollettavuus varmistetaan valitsemalla tyyppitestattu rakenne, jossa kennot on erotettu toisistaan, lukitukset estävät virheelliset kytkennät ja huoltotyöt voidaan tehdä turvallisesti ilman koko keskuksen jännitteettömäksi kytkemistä. Hyvin suunniteltu keskus suojaa sekä käyttäjää että laitteistoa.
Käytännön keinoja ovat esimerkiksi:
- Tyyppitestattu rakenne: standardien mukaan testattu keskus kestää oikosulun ja valokaaren aiheuttamat rasitukset suunnitellusti.
- Kennojen erottelu: vika tai huoltotyö yhdessä kennossa ei vaaranna viereisiä kennoja.
- Lukitukset ja merkinnät: mekaaniset ja sähköiset lukitukset sekä selkeät merkinnät vähentävät inhimillisiä virheitä.
- Käytettävä tila: kennojen ympärille jätetään riittävästi tilaa huoltoon, laitteiden vaihtoon ja ilmankiertoon.
- Valvonta: lämpötilan ja kuormituksen seuranta auttaa havaitsemaan ongelmat ennen kuin ne aiheuttavat keskeytyksen.
Huollettavuus kannattaa ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Jos kaikki lähdöt ovat saatavilla vain keskuksen etupuolelta ja kennot ovat helposti avattavissa, huoltokatkot jäävät lyhyiksi. Meille tinkimätön henkilöturvallisuus ja häiriöttömyys ovat tuotekehityksen perusperiaatteita, ja niiden varaan rakennamme myös datakeskuskohteisiin soveltuvat keskukset.
Mitkä ovat yleisimmät virheet kennokeskuksen suunnittelussa?
Yleisimmät virheet ovat liian pieni kasvuvara, puutteellinen oikosulkumitoitus, redundanssin heikko toteutus ja huoltotilan unohtaminen. Useimmat ongelmat johtuvat siitä, että suunnittelu perustuu vain nykyiseen tarpeeseen eikä datakeskuksen koko elinkaareen.
Tyypillisimmät sudenkuopat:
- Kasvun aliarviointi: keskus täyttyy nopeasti, ja laajennus vaatii kalliita muutostöitä tai uuden keskuksen.
- Oikosulkuvirran virheellinen arviointi: laitteiden kestoisuus ei riitä, jos verkon oikosulkuteho muuttuu tai muuntajia lisätään.
- Yksittäiset vikapisteet: kahdennettu syöttö ei auta, jos ohjaus, apusähkö tai yksittäinen kisko on edelleen yhteinen.
- Selektiivisyyden puute: pieni vika laukaisee ylempänä olevan suojan ja pysäyttää turhaan suuren osan laitosta.
- Lämpökuorman huomiotta jättäminen: sähkötilan jäähdytys ei riitä, kun kuormat kasvavat.
- Huoltotilan ja dokumentaation puute: keskusta ei voida huoltaa turvallisesti tai muutoksia ei ole dokumentoitu.
Virheet vältetään parhaiten tekemällä suunnittelu tiiviissä yhteistyössä toimittajan kanssa ja testaamalla kokonaisuus ennen käyttöönottoa. Kun kennokeskus, muuntajat ja oheislaitteet toimitetaan koestettuna kokonaisuutena, riski sopimattomista rajapinnoista pienenee. Datakeskuksen sähkönjakelu on investointi, jonka on palveltava vuosikymmeniä, joten huolellinen suunnittelu maksaa itsensä takaisin käyttövarmuutena.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
- 5 tehokasta tapaa pidentää kennokeskuksen käyttöikää ennakoivalla huollolla
- 5 syytä miksi latausasema nostaa kiinteistösi houkuttelevuutta vuokralaisille
- Hanki energiavarasto ja vähennä riippuvuutta sähköverkosta
- Mitä kennokeskuksen valinnassa pitää ottaa huomioon?
- Voiko kennokeskuksen kapasiteettia laajentaa jälkikäteen?
Tämä sisältö on luotu tekoälyn avulla, ja se voi sisältää virheitä.